Ensimmäinen kilpikonnani, punakorvakilpikonna-Rafael, muutti meille kesällä 2009. Rafael oli arviolta 15v poika, joka oli jäänyt edelliseltä omistajaltansa heitteille. Edellisen omistajan kämppäkaveri ole pitkään hoitanut konnaa, mutta kun muutto pienempään asuntoon oli edessä, konna tuli meille evakkoon.
Minä en tiennyt mitään kilpikonnan hoidosta kun Rafael tuli. Sain hoito ohjeita, joiden mukaan aloin hoitaa konnaa. Monet asiat olivat pielessä, kun aloitimme yhteisen taipaleemme Rafaelin kanssa.
Ensimmäinen asia, johon halusin muutoksen oli akvaarion likaisuus.
Rafaelin mukana tuli vanha akvaario, joka oli valmiiksi aika pinttynyt ja likainen. Vesi tuli nopeasti likaiseksi, koska mukana oli vain sisäsuodatin, lisäksi konna oli myös tottunut syömään akvaariossa. Syksyn aikana hankin uuden kunnollisen ulkosuodattimen, heitin vanhat kivet ja sorat menemään ja rakensin kunnollisen lämmittelypaikan. Hankkiuduin eroon vanhoista tiiliskivistä, joilla Rafael oli siihen asti lämmitellyt. Kivet keräsivät likaa ja veivät arvokasta uimatilaa akvaariosta. Näillä muutoksilla vesi pysyi puhtaana pidempään.
Samaan aikaan aloin syöttää Rafaelia erillisessä astiassa.
Sen ruokavalioon oli kuulunut kuoritut katkaravut, kissanruoka, kalafile ja pelletit myös porkkanaa, kurkkua ja muita vihanneksia oli tarjottu. Syksyn aikana Rafael söi kunnolla vain satunnaisesti, joten arvelin ettei vielä ruokavalio ollut ihan kohdillaan... Ruokailu astiassa syömiseen Rafael ei tottunut millään. Yritin sitkeästi syöttää sitä erillisessä astiassa, mutta se yhtä sitkeästi yritti päästä astiasta pois. Ei syönyt siellä muruakaan.
Sitten hoksasin kokeilla astian vaihtoa ja sillä löytyi vastaus. Meillä oli ollut väärän värinen astia, kun vaihdoin punaisen syöttöastian kirkkaaseen, kaikki alkoi sujumaan kuin oppikirjan mukaan. Samoihin aikoihin luin jostai että Punakorvalle parasta ravintoa ovat muikut ja silakat. Ensimmäisen silakka-annoksensa Rafael hotkotteli niin antaumuksella, että tiesin väitteen pitävän paikkaansa...
Rafaelin ruokavalio muotoutui tällaiseksi: Joka toinen tai kolmas päivä n.kaksi silakkaa, joiden päälle siroteltu vitamiinit. joskus kananmunaa, lohta tai jauhelihaa. Välipäivinä kasviksia(kurkkua, salaattia, porkkanaa, omenaa jne.).
Melko nopeasti kun ruokavalio muuttui, konnan kilpi alkoi vaihtua. Ensin kilpi meni todella hurjan näköiseksi, se meni kupruille ja hilseili. Olin varma, että konna oli sairas....
Mutta asia olikin päinvastoin, ensimmäisen irronneen palan alta paljastui uusi upea kilpi. Vanhaa kilpeä lähti varmaan viisi kerrosta ja sen vaihtaminen kesti ikuisuuden. Kokonaan se ei ikinä ehtinyt vaihtua, Yritin usein auttaa sitä rapsuttelemalla vanhaa kilpeä irti, mutta touhu oli silti hidasta...
Ensimmäinen kilven pala lähti muistaakseni joskus helmi-maaliskuussa ja niskassa oli vielä vanhaa huonoa heinäkuussa. että kärsivällisyyttä vaativaa touhua.
Päivittäin konna jaloitteli lattialla, se viihtyi varsinkin kenkäkiipeily puuhissa tuntikausia. Loppuaikoina se keksi uuden suosikkipaikan, se löysi sängyn alta mun treenikassin jonka sisään se aina kaivautui:)
Tuleepa ikävä sitä, kun näitä muistelee...niimpä seuraavaksi, mitä sille kävi...
Kesällä 2010 se alkoi jalottelemaan pihalla. Se katosi usein ja sitä etsittiin paljon. Päätinkin että on järkevämpää rakentaa sille aitaus. Sitten se tapahtui kerran, kun olin jälleen pystyttänyt sen aitauksen ja jättänyt onnellisen konnan nauttimaan kesäpäivästä nurmelle. Menin sisälle ruuan laittoon...n 15minuutin päästä kun palasin aitaus oli tyhjä. Aitauksesta ei oltu tultu läpi, yli tai ali, vaan todennäköisesti 2v tyttäreni on nostanut Konnan aitauksesta....
Sitten sitä etsittiin, etsittiin ja etsittiin, ei koskaan löydetty...
