Karttakilpikonna vauva, jolle emme ole vielä keksineet nimeä, tuli meille kaksi viikkoa sitten 26.8.2010.
Olin ehtinyt tilata Rafaelille uuden upean akvaarion juuri ennen kun se karkasi. Kun sitä ei löytynyt täytyi hienoon kotiin saada uusi asukas. Mietin ja puntaroin pitkään mitä tekisin, ottaisinko taas uuden kiertokonnan. Ehdin jo kysellä yhdestä kiusatusta punakorvasta, joka tarvitsi uutta kotia. Emmin kuitenkin ja lopulta päädyin, lasten toiveesta, ostamaan kilpikonnavauvan.
Olen ollut todella tyytyväinen päätökseen, koska pikkuinen on maailman ihanin otus!
Tämä pikkuinen pääsi siis heti reilun kokoiseen konnaarioon, jossa sillä on unti tilaa valtavasti. Ja kyllä se sitä tilaa käyttääkin. Ihmetyksen vallassa olen tarkkaillut sen uimarin taitoja, sukelluksia ja kiipeilyjä. Se on hirmu vikkelä ja ketterä liikkeissään.
Pikkuinen on vielä aika säikky, se sukeltaa heti jonnekin piiloon kun akvaarion lähelle menee. Se aristelee myös lämmittely tasolle menemistä, mutta on uskaltautunut päivä päivältä aina pidemmälle. Muutaman kerran olen yllättänyt sen jo lämpölampun alta, mutta kun huomaa että olen lähestymässä, se kipittää kovaa vauhtia takaisin veteen, ihan kuin olisi ollut tekemässä jotain kiellettyä. Aina syödessä tarkkailee silmä kovana ympäristöä, kun on varmistunut ettei "vaara" uhkaa, äkkiä ottaa suu palan. Kun on nielaissut, nousee pää taas vedestä katsomaan mitä ympärillä tapahtuu.
Olen päätellyt että nämä saattavat olla luontaisia selviytymiseen tarvittavia ominaisuuksia. Varmasti luonnossa pärjää se, joka on kaikkein vikkelin ja tarkkaavaisin pikkukonna. On hyvä piiloutua vikkelään kun joku tuntematon lähestyy:)
Vauveli syö erillisessä astiassa lämmittely tasolla. Se on vielä niin pieni, että Aino-jätskipurkki on sille sopiva syöttöastia. Se syö hyvin kunhan saa kunnollisen syömisrauhan. Se on syönyt silakkaa, katkarapua, kuivattuja ötököitä ja lohta. Olen tarjonnut sille myös Kurkkua ja salaattia, jotka eivät sitä kiinnostaneet.
Otin tämän kilpikonnavauvan lähinnä paikkaamaan punakorva-Rafaelin jättämää aukkoa sydämmessäni. Mutta tällä kilpikonnavauvalla on niin hieno oma persoona ja on niin hauska tapaus, että on kyllä saanut ihan oman paikkansa. Ja on kyllä mahtava juttu, että saan seurata pienen kasvua isoksi. Toivottavasti osaan hoitaa sitä niin, että siitä tulee terve ja kaunis aikuinen:)
